Keskellä yötä me muIstimme että Sigrid kasvaisi pian,ei siinä autanut muu kuin se että pidimme hänelle hyvät juhla itse tehdyllä kakulla...Minkäköhän takia mieheni ei saata lastamme lapsuuteen? No mitä väliä sillä on kunhan Sigrid kasvaa :)
Ja huomatkaa Sigrid on myös iloinen...

Hänestä tuli blondi niin kuin vanhemmistaankin.Mielestäni hän on nätti ja Benjaminin mielestä hän on ihan enkelin näköinen.Benjamin kuiskasi minulle jottei Sigrid kuulisi: Unohdimme kutsua isovanhemmat... minä siihen että voi mitään,eivät ne edes tulisi keskellä yötä.Niin ja unhohdin sanoa että Sigrdille tuli isänsä nenä ja minun silmäni.

Juhlimisen jälkeen tyttömme halusi heti kylpyyn, huh kun on raskasta kylvettää pikkulasta, "Jaksatko sinä?" mieheni kysyi.Minä jaksan kyllä,mutta mielessäni toivoin pääseväni pian unten maille...mutta en päässyt koska Sigridille piti vaihtaa vielä vaippa ja Benjamin nukahti äsken...Heti seuraavan päivänä Benjamin lähti töihin ja minä jäin tytön kanssa kotiin. Kerkesin opettaa hänet kävelemään ja puhumaan, mutta potalle menosta ei olly tietoakaan :)Kun olin opettanut Sigridin mielestä häntä tarpeeksi, päätimme leikkiä...Yöpuvuissa

Kun Benjamin tuli kotiin hän syötti tytön ja hoiti tytön ja minä menin nukkumaan.Olin niin väsynyt etten saanut unta heti, kun heräsin Benjamin oli jo nukkumassa ja Sigrid oli juuri herännyt ja hän uusi hirveästi,kun halasin häntä hän hiljeni ja minä pääti nopettaa hänet potalle, ja kannatti opettaa nimittäin hän oppi heti, voi kuinka ihana uutinen Benjaminille...
Tarina jatkuu pian,en laittanut kuvia tai tarinaa enempää koska ensi jaksossa Sigrid kasvaa ja vaihdan kertojaa... kerron Sigridin ja Edlan näkökulmasta tai ehkä jopa Benjaminin